Suomen P86-maajoukkue todisti viimekesän Göteborgissa avoimissa EM-kisoissa pystyvänsä haastamaan myös "isompia" käsipallomaita. Voitot sellaisista maista kuin Norja, Slovakia, Puola, Viro ja Belgia eivät olleet pelkkää sattumaa. Joukkue osoitti venymiskykynsä ja sijoittui lopulta 23 maan turnauksessa sijalle 8.

Näistä lähtökohdista jäätiin odottamaan tämän kevään EM-karsintojen arvontojen tulosta. Valitettavasti se oli kovin mahdollinen. Lohkoomme arvottiin sekä 86-ikäluokan hallitseva maailmanmestari Tanska, että hallitseva Euroopan mestari Venäjä. Neljäs maa oli Norja. Näistä lähtökohdista, liiton taloudellisesta tilanteesta, muutamien avainpelaajien peleistä ulkomaisissa sarjoissa, johtuen valmennusjohto teki päätöksen ettei ylimääräisiä leirejä järjestä.

Karsintoihin lähdettiin minimivalmistautumisella ja mukaan otettiin kesän 2005 runko sekä kolme pelaajaa P88-maajoukkueesta (lähinnä hakemaan tuntumaa omiin karsintoihinsa). Ryhmän kokonaisvahvuus oli ainoastaan 12 + 2. Odotukset olivat realistiset. Jatkoon pääsy vaikeaa, mutta pelatessamme yläkanttiin, voisi joku päänahka jäädä taskuunkin.

Suomi - Tanska 30 - 39 ( 15 - 21 )
Tanskan vauhti, voima ja teknisyys ei jättänyt ketään kylmäksi. Vaikka Suomi taisteli täydet 60 minuuttia, ei asia jäänyt kenellekään epäselväksi. Hallitseva maailmanmestari on arvonsa ansainnut.

Suomi pelasi aggressiivisella 3-2-1 taktiikalla, mikä toimi kokonaisuutena ihan hyvin. Maalivahtipeli ei ollut lähellekään riittävä. 11 torjunnalla ei pelejä voiteta. Suurimmat ongelmat puolustuksellemme aiheutti Tanskan Mikkel Hansen, joka tehtaili komeat 10 osumaa. Päästettyjen maalien suurehkon määrän yhtenä syynä on 13 teknistä virhettä ja niistä syntynyttä pallonmenetystä omassa hyökkäyspäässä.

Tanska kaatoi Suomen ennen kaikkea nopeilla vastahyökkäyksillä. Tämän ottelun positiivisin anti oli tuotettujen maalien määrä. Ville Kangas, Kristian Jansson, Joona Hertola vastasivat usein miten maalinteosta Jac Karlssonin rakentaessa pelissä. Heidän osaltaan peli kulki. Muut olivat suhteellisen vaisuja. Pelaamattomuus paistoi koko joukkueesta.

Suomi - Venäjä 23 - 27 ( 12 - 12 )
Hallitsevan Euroopan mestarin Venäjän, Suomi pystyi haastamaan täysin. Ensimmäinen erä meni tasaisissa merkeissä. Suomi aloitti maalinteon ja maaleja tehtiin tasaiseen tahtiin. Joukkueen 6-0 puolustus toimi ja Venäjän vaarallisimmat pelaajat Pavel Atman ja Ivan Fedisko saatiin hyvin kuriin. Lisäksi Marcus Miinalainen-Liljeholm esitti muutamia loistavia torjuntoja. Lisäksi Stefan Thilman kävi torjumassa kaksi 7-metrin heittoa ja näin vastustaja alkoi hermostua. Venäjä käyttikin aikalisänsä Suomen johtaessa 6-5 ajassa 12:36. Suomi johti vielä 24 minuutin kohdalla 10-8, mutta sitten Venäjä kuroi eron umpeen ja meni johtoon. Ajassa 29:36 Suomi otti aikalisän, jonka jälkeen Jac Karlsson tasoitti pelin 12-12, vain viisi sekuntia ennen summeria. Oltiin jälleen lähtötilanteessa.

Toinen puoliaika alkoi Suomelta hieman vaisusti. Ensimmäinen maali syntyi vasta 5 minuutin kohdalla ja se oli Henri Auerin kavennus tilanteeksi 13-15. Vielä 15 minuutin kohdalla tilanne oli 19-20, mutta silloin tuli Suomelle musta hetki. Lähes peräkkäin loukkaantuivat avauskuusikon molemmat Villet, eli Kangas ja Viljanen. Heidän ollessaan poissa loppupelin muuttui pelin henki täysin. Venäjä tiivisti puolustustaan keskelle ja maalinteko kävi Suomelle vaikeaksi. Tässä kohtaa nousi esille molempien joukkueiden lähtökohdat. Toinen oli valmistautunut turnaukseen kahden harjoituksen ja toinen kahden kuukauden leirin turvin. Rutiini ja fyysisyys veivät voiton.

Suomen parhaimmistoa ottelussa oli puolustuspäässä ennen kaikkea Joonat Hertola ja Raerinne, jotka tukkivat puolustuksen keskustan tehokkaasti. Hertola raatoi myös hyökkäyspäässä mallikkaasti ja tekikin viivapelaajalle upeat 8 maalia Jac Karlssonin ja Kristian Janssonin oivalla avustuksella. Suomelta jäi pelistä puuttumaan laitapeli lähes täysin. Kokonaisuus jäi harmittamaan kaikkia, sillä Joona Hertolaa lukuun ottamatta, muut pelasivat vielä alle taitojensa. Varsinkin, kun Venäjä yllättäen oli hävinnyt avauspelinsä Norjalle, oli meillä mahdollisuus päästä jopa jatkoon voittamalla Norja. Tämä oli tiedossa jo ennen ottelua ja painotimmekin sitä että jokaisella maalilla oli merkitys. Nyt ero jäi liian suureksi, vaikka taistelimmekin jokaisesta pallosta pelin loppuun asti.

Suomi - Norja 31 - 33 ( 14 - 16 )
Ottelun lähtökohta Norjaa vastaan ei ollut paras mahdollinen. Kangas ja Viljakainen eivät olleet mukana aamuharjoituksessa, mutta heidät saatiin kuin saatiinkin mukaan otteluun. Ottelu eteni maalin kahden erolla aina 20. peliminuutille asti. Tuolloin tilanne oli tasan 11-11. Tämän jälkeen Norja otti kahden maalin etumatkan ja tauolle mentiin lukemissa 14-16.

Toinen puoliaika alkoi jälleen tasaisissa merkeissä Suomen ollessa kuitenkin koko ajan 1-2 maalia tappiolla. Ville Viljanen tasoitti peli 21-21 tilanteeseen kellon näyttäessä 41 pelattua minuuttia. Tämän jälkeen Norjasta tuli takanajaja. Vasta ajassa 21:24 Norja siirtyi jälleen johtoon kun tilanne oli 26-27. Suomi otti johdon vielä kerran ajassa 23:05, Joona Hertolan tehdessä tilanteeksi 28-27. Norjan 29-30 maalin jälkeen Suomi ei enää päässyt maalia lähemmäksi.

Puolustuksen parhaimmistoa jälleen kerran Joonat Hertola ja Raerinne. Hyökkäyspäässä herrat Jansson ja Hertola olivat ylitse muiden. Vasta toisessa maaottelussaan kentälle päässyt nuori Sam Kihlstedt teki kaksi maalia tärkeässä paikassa, ja osoitti olevansa "matkalippunsa arvoinen pelaaja".

Kokonaisuutena turnaus oli Suomen osalta nousujohteinen, mutta valitettavasti tällä kertaa tästä lohkosta ei irronnut voittoja. Joukkueen tasosta kertonee Joonas Hertolan valinta turnauksen all-starsiin ainoana suomalaisena. Joukkueella on vielä vuosi yhteiseloa jäljellä, ja toivoa sopii, että arpaonni olisi MM-karsinnoissa hieman suosiollisempi. Mukava olisi myös näyttää, tämä kyseinen maajoukkue suomalaisille käsipallonharrastajille kotikentällä. On näkemisen arvoinen ryhmä.